lauantai 4. toukokuuta 2013

Hitaampi muutos

Nuorena miehenä kävin Vakuutusyhtiö Kansan toimistossa kysymässä, minkä verran pitäisi maksaa kuukaudessa, että pääsisi viisikymppisenä täydelle eläkkeelle. Ei onnistunut. Vakuutusedustaja kohteliaasti totesi, että pitäisi jaksaa 55-vuotiaaksi. Minä olin silloin 29! Että ajoissa olen kyllä asiaan paneutunut. Vaan homma kaatui vakuutusmaksun suuruuteen. Oli Äiskän kanssa juuri otettu elämämme ensimmäinen asuntolaina ja kuukausierät laskettu niin ylös kuin suinkin mahdollista. Eihän siinä mitään, asia unohtui yli 20 vuodeksi. Kun sitten 50 tuli täyteen, niin ryhdyin laskemaan vuosia eläkeputkeen pääsemiseksi. Sitten tuli Katainen ja korotti tavoitetta vuodella. 

No, sehän tarkoitti vain vuotta lisää. Vaan nyt, pari kuukautta sitten tajusin asian hieman syvällisemmin. Todennäköisesti tapahtuu niin, että kun eläkkeelle jäämiseni jälkeen seuraavan kerran harkitaan Äiskän avustajan tarvetta, todetaan minun olevan täysipäiväisesti kotona. Ja näin ollen käytettävissä omaishoitajana ympäri vuorokauden. Eli uutta avustajapäätöstä ei sitten enää tule. Ei hittolainen, siihän minä en ala. Sehän tarkoittaisi, että olen sidottu kotiin käytännössä kellon ympäri. Kolme lakisääteistä neljän tunnin omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa! Ja kerran vuoteen kahden viikon huili, kun Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle. Niin kauan kuin on alle 65-vuotias. Minähän nääntyisin sosiaalisten kontaktien puutteeseen! Niinpä onkin parempi, että pyrin löytämään näiden pätkätöiden tilalle jotain sellaista, mitä voin tehdä niin kauan kunnes on pakko lähteä eläkkeelle. Eli vakityöpaikka pannaan hakuun - vaikka vähän huonommin koulutusta vastaava. Tosin nyt on sinänsä hyvä tilanne, että töitä on reiluksi vuodeksi eteenpäin, mutta saapahan rauhassa kyttäillä.

Ruokapuolen aloitimme Äiskän kanssa syömällä aamupalaksi ystävämme Matin tuomaa ankkaterriiniä voileipien päällä. Tosi hyvää oli, mutta sitä jäin ihmettelemään, että miksi sikanautasäilyke ei ole terriiniä? Sehän on hyvin samantapaista. No, kaipa siihenkin syynsä lienee.

Meillä oli grillauspäivä tänään. Lankomiehen poika lupasi tulla tyttöystävänsä kanssa käymään, jos tehdään jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Eihän minua tarvinnut kahdesti yllyttää. Olen vähän kerrassaan lopettanut grilliruokien kanssa varsinaisten lämpimien lisäkkeiden tarjoamisen. Niinpä nytkin tehtiin Juniorin tyttöystävän kanssa shaslikkien kaveriksi katkarapusalaattia. 

Shaslikit valmistettiin tällä kertaa tuosta linkin reseptistä poiketen lampaan lihasta. Ainoastaan kaksi vaaleampana näkyvää varrasta oli sianlihasta.

Edellä mainitut nyt ovat varsin tavanomaisia ruokia, mutta ei sitä lankomiehen pojan kaipaamaa vähän erikoisempaakaan tarvinnut kauaa tuumata. Hyvä bloggaajaystäväni Adrianmeren rouva, aloitti grillikauden grillaamalla pässin kiveksiä. Siinähän se oli nuorisolle erikoista!

 
Kivekset on helppo valmistaa grilliin. Leikkaa kalvot varovasti pois ja halkaise rauhanen kahtia. Mausta suolalla ja pienellä ripauksella pippuria. Grillaa kypsäksi. Tarjoile.

Maku muistuttaa lähinnä hyvänlaatuista makkaraa. Samoin suuntuntuma on lähellä lenkkimakkaraa. Kaikki maistoivat. Erittäin hyviä: ääniä neljä. Yllättävän syötäviä: kaksi ääntä. Meni alas: yksi ääni. Äiskän asteikolla kolmannen ja toisen luokan välillä. Seuraavaksi sitten opetellaan grillaamaan maksaa.


14 kommenttia:

  1. Grilliruoka on aina ihanaa.
    Ja kiitos linkityksestä:-)

    VastaaPoista
  2. Iskä näyttää olevan julkkis, bongasin Keskisuomalaisen nettiversiosta. Onnea uuteen grillauskauteen!

    VastaaPoista
  3. Mua kiinnostaa sun saslikit. Oliko lihat etukäteen jossain marinadissa? Vai miten järjestit maustepuolen? Taimet taisivat olla saslikkikuvan takaosassa rivissä kuin sotamiehet!Jotta salaattipuolta on kehitteillä..Eikö ole jotenkin törkeää koko omaishoitaja homma? Ja silti kaikki tietävät, että jos omaishoitaja uuvahtaa, laitoshoito maksaa moninkertaisesti ja useimmiten vielä elämänlaatu laskee. Lomaa ja vapaata pitäisi olla paljon enemmän, sillä vielä vastaan tulee se inhimillinen puoli, että liian tiukassa tilanteessa ei ole helppoa rakastaa. Sen tietää jo omakotitalon rakentajatkin, vaikka siinä on sentään harvemmin kahta vuotta pitempi projekti. Aurinkoa tupaan! Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pirjo, onpa kiva nähdä, että olet taas kommentoimassa. Tuota "shaslikkien" -sanaa klikkaamalla aukeaa linkki tekstiin, jossa kerron shashlikkien marinoinnin. Ne ovat edellisenä päivänä laitettu majoneesipohjaiseen marinadiin. Minun lemppari liemi!

      Ja taimien osalta arvio meni pieleen. Ämpäreissä on punaisen ja keltaisen kirsikkatomaatin, suippotomaatin, punaisen, keltaisen, suipon punaisen ja suipon violetin paprikan, kolmen erilaisen chilin ja yhden habaneron taimia. Ainakin. Jossakin saattaa olla vielä joulutähti, joka ei suostu kuolemaan ja opettelee ulkoilmaelämää.

      Poista
  4. Moikka Iskä!!
    Täällä Skånessa ollaan grillattu jo muutaman viikon ajan, ja on ollut kanaa/lihaa/makkaraa ja kalaa. Itse oon ihanstunut kalaauton tuomiin herkkuihin (koti ovelle tuovat; lohta, turskaa, ISOJA rapuja ja tonnikalaa)
    Mutta tänään laitettiin nyhtöpossua (maiston ensi kertaa sitä USA:ssa, ja tammikuussa siskon luona Naantalissa ja nyt tehtiin ite....tai siis laitettettiin uuniin ja valmista tuli) sillä välin kerettiin hommaamaan moottoripyörä ja vielä koeajamaan sitä.
    Kotiin kun tultiin niin piti vaan lämmittää pita leivät ja tehdä kaalisalaatti ja mums kun oli hyvää..oliko se raitis ilma vai mikä joka ruokahalun niin kasvatti!!!
    Ja on iso pala vasikan maksaa pakkasessa eli kysymys on miten sen voi grillata?
    Terkut anne Skå¨nesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aila tuossa alla ehti ensin, mutta ei se mitään. Samoilla linjoilla ollaan. En edes lähtisi marinoimaan maksaa. On siinä niin hieno maku itsessään. Siivuiksi, ripaus suolaa pintaan ja nopea kypsennys grillissä. Se on siinä.

      Niin tietysti vasikan maksasta kannattaa ottaa se kalvo pois. Lampaan maksassa kalvot ovat niin ohuita, ettei niitä edes kunnolla tahdo saada pois, joten ne voi grillata kalvoineen.

      Poista
  5. Jos voin kommentoida, niin maksan grillaisin pihveinä (kalvo revitään ensin pois, sitten viipaleiksi), joita voi marinoida etukäteen öljy-valkosipuli-timjami, suola sitten paistaessa.
    Omaishoitajuus on todellakin melkoinen sitoumus; entäpä sitten eläkkeellä: pahimmillaan huonokuntoinen hoitaa toista vielähuonokuntoisempaa.
    Eikö se avioliitto suorastaan itsestäänselvänä velvoita siihen vanhoilla päivillä :), kun halutaan hoitaa vanhukset kotona mahdollisimman pitkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on, ja aika pitkälti sillä periaatteella tässä ollaan kuljettukin.

      Poista
    2. Se, että onko se kaikistellen oikein tai reilua (monenlaista tarinaa on tullut vastaan); milloinkas elämä sitä olisi...
      Pienistä iloista ja arjen elämyksistä löytyy se päivittäinen onni ja jaksaminen, kuten näistä ruokahommista!

      Poista
    3. Niin, minä olin päättänyt ja luvannut vaimolle, että yhdessä mennään. Kävi miten kävi. Eli itsestään selvyys oli, että hän tulee kotiin ja minä hoidan, kunhan kunto antaa periksi. Kaikki muu on tullut sitten ylimääräisenä bonuksena. Mikä on oikein, on melko pitkälle yhteisön sopimuksen varaan rakentuva arvo. Ja reiluahan elämä ei ole koskaan. Sitä vain pitää tätä jaksamistakin suunnitella eteenpäin, niin ei tule muutokset oman vanhenemisen myötä yllätyksenä.

      Poista
  6. No justiin, kiitos neuvosta, siellähän se linkin takana lymyili saslikinohje luku-ja näkötaitoisen käytetäväksi. Kopioin jo, viikonloppuna tirisee. Muuten täällä ei olekaan hymy herkässsä, kolmen yövuoron "putki" menossa. Seuraavassa kirjoituksessasi oli niitä viljapihvejä, mä olen ollut tyytyväinen saman valmistajan sipulikeittoon, jota tietysti olen käyttänyt sipulikeitto"mausteisiin" lihapulliini. Se Knorrin on meinaan melko suolaista..Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään kaikki valmiina ostettu tahtoo olla turkasen suolaista.

      Poista
  7. Hei Iskä. Sinulla on aivan mahtava blogi ja mielenkiintoisia :) kokkausohjeita. Kiitos!

    Terveisin Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Ruuanlaitto on siinä mielessä hauska harrastus, että tulee harrastettua joka päivä!

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.