maanantai 22. lokakuuta 2012

Syksy tuo kiireen!

En ole mikään puutarhaihminen - eikä onneksi ole Äiskäkään. Mutta kun tontin koko on noin tuhat neliötä, niin jonkinlainen pihahan tässä väkisin on, kun puolitoistakerroksisen talon kokonaisala on vain reilut sata neliötä. Ja sitten sinne ylimääräiselle tontille on pitänyt istutella yhtä sun toista ja levitellä kaikennäköistä kesällä tarpeellista tavaraa. Sitten kun on tällainen luonnonlaiska tyyppi, niin mitään ei viitsisi tehdä ennen kuin on pakko. Nyt sitten kun lumisateet ja pakkaset uhkaavat, on hirmuinen kiire laittaa Äiskän riksa talliin, korjata puutarhakalusteet varastoon, siivota tomaattiviljelmät pois, leikata viiniköynnökset ja niin edelleen. Toivottavasti lunta ei tule ennen kuin ehdin leikata ruohon. Kahdesti olen sen jo tänä kesänä leikannut! Tonttimme on vanhaa merenpohjaa jääkauden jälkeiseltä ajalta. Mitään puutarhaa tähän ei ole koskaan perustettu, joten tässä ei oikein mikään kasva kunnolla. Hieno juttu. Olen todennut, että puiden lehtien haravointi on itse asiassa aika turhaa. Odotan pakkasia ja sitten leikkaan kaikki yhdeksi silpuksi ruohonleikkurilla. Kerran meni tammikuulle ja totesin, että nyt on liian myöhäistä. Joka tapauksessa maahan jäävä lehtisilppu toimii lannoitteena ja säästyy sekin apulantaraha. 

Syyskiireiden keskellä ehdimme syömäänkin. Ruokana oli

kesäkurpitsagratiinia
(reseptin lähde: Ritva Lehmusoksa (2003): 99 suomalaista kotiruokaa, Ajatuskirjat, Helsinki)

5 valkosipulin kynttä
2 keskikokoista kesäkurpitsaa (yht. vajaa kilo)
25 g voita
1 munankeltuainen
3 rkl ranskankermaa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 tl paprikajauhetta
ainakin 1/2 dl parmesaaniraastetta

Viipaloi kuoritut valkosipulin kynnet. Viipaloi kesäkurpitsa. Kuumenna kattilassa vesi, pane kesäkurpitsa- ja valkosipuliviipaleet  kiehuvaan veteen, keihauta kerran ja kaada lävikköön. Sulata voi. Mikro on tähän energiatehokkain vekotin. Sekoita ranskankerma ja keltuainen hiukan jäähtyneen voin joukkoon ja lisää paprika sekä valkopippuri ja suola. Voitele laakea uunivuoka ja kaada valuneet kasvisviipaleet vuokaan. Lisää muna-kermaseos. Ripottele pinnalle reilu kerros juustoraastetta. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia. Tarjoile.

Tasapeli 2 - 2. Minä ja Mari tykättiin. Merkityksellistä on, että Mari ei yleensä tykkää kesäkurpitsasta. Äiskä maistoi ja työnsi lautasen eteeni: syö huttus! Päivältä oli jäänyt tähteeksi pinaattikeittoa, Juniorin suurta herkkua. Niinpä Juniori ei edes maistanut. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

4 kommenttia:

  1. Pihanhoito menee juuri niin kuin pitääkin siis =). Meillä tehdään ihan samoin, että lehdet surruutellaan ruohonleikkurilla silpuksi. Mitä turhaan haravoimaan sieltä nurtsilta pois, hyvää lannoitetta niistä tulee. Jostain hiekkapihan sisääntuloalueelta vähän haravoidaan ehkä. Tai teini haravoi ja saa siitä rahaa. Jos jaksaa. Kasvaa ne kasvit metsissäkin, eikä sielläkään kukaan käy haravoimassa.

    VastaaPoista
  2. Keitosta en sano mitään, mutta puutarhaideasi olivat toimivia ja hyviä:)

    VastaaPoista
  3. Komppaan pihahommiasi täysillä! Mulle tosin kohta joku mutisee, kun sisäänkäynnin asfaltti alkaa peittyä sammaleeseen. No, se on hyvä liukkauden esto talvella eikä tartte hiekoitusta laittaa.

    Minäkään en kommentoi sapuskaa, kun kesäkurpitsa ei mulle nielaudu.

    VastaaPoista
  4. Roz, toivon oikeasti, että pihamme täyttäisi pehmeän vihreä sammal. Sitä ei tarvitsisi leikata kertaakaan koko kesässä. Pihamme on siihen kuitenkin liian kuiva.

    Aili Inkeli, ole varovainen sen sammalen kanssa syyssateilla ennen pakkasten tuloa. Liukas.

    Mustis, arvostan kovasti näitä näkyviä vierailuitasi. Jostain kumman syystä...ehkä siksi, että kuvittelen, että ihminen, joka kirjoittaa fictiota (?) yhtä sujuvasti kuin sinä blogissasi, ei mielessäni vieraile huonosti kirjoittavien sivuilla montaa kertaa.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.