Jäi viime perjantaina hieman juttu kesken. Minä siis iloisella mielellä odotin Junioria kaverinsa kanssa kotiin. Yllätys olikin sitten mitä miellyttävin, kun pojat tulivatkin jo puoli yhdentoista aikaan. Tyttö mukana! No voi himputti, sehän kuuluu nuoruuteen. Ja kaiken lisäksi tyttö oli Juniorin kamun mukana. Ei sen puoleen, on niitä jo Juniorinkin mukana käynyt. Sitä aina välillä ajattelee, että eivät nyt vain liian varomattomasti sähläilisi. On siitä puhuttukin. Jo puolenkymmentä vuotta sitten aloitettiin käymällä perusasiat läpi. Eikä muuten puhuttu kukista ja mehiläisistä, vaan ihan oikeista asioista oikeilla nimillä. Ja nyt sitten on välillä tullut muistuteltua opistusta. Ja aina Juniorilla on ollut epämiellyttävä olo. Ei sen puoleen, minulla oli joku vuosi sitten aika vaivautunut olo, kun Marin kanssa puhuttiin samasta teemasta. Mutta puhuttu on. Ja aika näyttää, kuinka oppi on mennyt perille.
Toista oli 70-luvulla, kun itse olin vastaanottavalla puolella. Aamulla olin päässyt ripille. Valokuvaajalle oli sovittu aika, ja isä oli Sunbeam ysisatasella käyttämässä. Ollaan pois tulossa. Isä ajaa vakavana kuutostietä pitkin. Lähestytään risteystä, josta pitää kääntyä kotikylällä.
- Kuule poika!
Vilkku päälle vasemmalle.
- No mitä?
Tik, tik, tik, tik... tikitti vilkku.
- Sie ko nyt oot sen naimaluva saant, ni kaho tarkkaa, mihi m***ais työnnät!
- Joo.
Ja isä vahvoin kävivarsin murjalti auton ratista vasemmalle. Se oli siinä. Minun isältä saamani sukupuolivalistus. Joskus jälkeenpäin isän jo kuoltua, kysyin äidiltäni taustoja. Ei ollut kuulemma isä keskustelusta pukahtanut äidille sanallakaan. Ei ennen eikä jälkeen tapahtuman. Oli se aikakautensa mieheksi aikamoinen mies!
No, nyt on muisteltu taas tarpeeksi. Kuten tuolla talvella lupasin, kesäkuu on saksalaisen keittiön kuukausi. Saksalaisuudeksi riittää se, että resepti on löydetty saksalaisesta keittokirjasta, eikä ole ihan perussuomalaisen oloinen. Tällä kertaa ohje löytyi kirjasta "Backen, Braten und Grillen" (Miele & Cie. GmbH & Co., Gutesloh, 1987), ja taas hieman omana variaationani, koska luin reseptin huolimattomasti.
Huppukyljykset - Koteletts mit Haube (meillä oikeastaan huppukaslerit)
4 kyljystä tai kaslerpihviä à 200 g
nippu kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi
1/2 punainen paprika
100 g suht rasvaista siankylkeä, jossa on myös lihaa (durchwachsener Speck - läpikasvanutta kylkeä)
nippu persiljaa
200 g smetanaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl rakuunaa
vähän öljyä
Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Silppua sipulit, murskaa valkosipulin kynsi ja suikaloi paprika pieniksi palasiksi. Laita ainekset tehosekoittimeen. Lisää silputtu persilja, smetana, suola, pippuri, rakuuna ja loraus öljyä. Pyöräytä seos sekaisin. Kuutio siankylkipala. Lisää kuutiot äsken valmistamaasi mössöön ja sekoita hyvin. Asettele pihvit uunipellille. Levittele (minä laitoin liikaa smetanaa, niin kaadoin kannusta suoraan) mössö lihojen päälle. Paista uunissa 55 - 60 minuuttia. Tarjoile riisin ja salaatin kera.
Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa - kirkkaasti! Odotin koko ruokailun ajan sitä ensiluokkaisen ruuan merkkinä tulevaa spontaani njam-lausahdusta, mutta ei ihan tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.