Ensimmäinen viritelmä?

Olen joskus sanonut, että en osaa kokata. Osaan vain laittaa ruokaa ohjeiden mukaan. No tietysti sekin on jotakin, etenkin kun ottaa huomioon sukupuoleni. Ylipäätään olen ollut aika huono kokeilemaan mitään ihan uutta ja omaa. Joskus on ollut ihan pakko vähän viritellä, kun ei ole ollut jotakin ainetta. Tänään kuitenkin aloitin omieni kokeilun. Ajatuksena oli saada jollakin konstilla kala kelpaamaan ja löytää makkaraa terveelisempi vaihtoehto. Vaikka mistä näitä tietää, kohta joku kommentoi, että vanha juttu. No ei se mitään, minulle uusi.

Sei pyttipannu

Paketti seitä

Eiliseltä tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita (toki kelpaa, vaikka ihan tätä varten keittäisit)

Iso sipuli

öljyä loraus

tujaus ruohosipulia

suolaa

Kuumenna öljy pannulla. Lisää siihen silputtu sipuli ja ala kuullottelemaan. Sitä mukaa kuin ehdit, lisäile joukkoon seikuutioita ja perunakuutioita.

Kun sipuli on kuullottunut ja sei kypsää, mausta suolalla ja koristele ruohosipulilla.

Yksinkertaista mutta hyvää. Äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi kolmoseen. Syksymmällä tehdään sitten seistä vanhan miehen soppaa!

Pyttipannun kaveriksi valmistin yksinkertaistetun version rakuunaporkkanoista: kuumensin keitettyjä porkkanakuutioita voissa ja lisäsin niihin rakuunaa tupsauksen. Hyvin näkyivät kelpaavan, vaikkeivät ihan niin hyviä olleetkaan, kuin pääsiäisen aluksen versio.

Huomenna on sitten tiukka päivä. Pitäisi auttaa Maria motskarin kytkinremontissa. Kumpikaan ei ole ikinä mokomaa remonttia tehnyt. Siinähän sitten rakennetaan isä-tytär-suhdetta kestävämmäksi! Mutta se on jo toisen jutun aihe.

.